Arkista elämää Suomesta ja maailmalta

Seinäjoen kaupunginkirjaston maaliskuun kirjavinkkipiirissä esitellyissä kirjoissa jätetään taakse kotimaa, tutustutaan sähköpostin välityksellä ja ihastutaan ensimmäisen kerran. Vinkkarina oli tällä kertaa Elina Hokkanen.

Elina Hirvonen: Punainen myrsky, 2019

Elina Hirvosen Punainen myrsky on koskettava kirja pienestä pojasta, joka kasvaa suurten salaisuuksien keskellä. Hän oppii jo varhain, että Saddamin pahamaineisessa vankilassa olleesta isästä ei saa kertoa ulkopuolisille mitään. Vaikka elämää Irakissa varjostavat sotimisen äänet ja jatkuva pelko, on myös hyviä asioita. On vanhempien keskinäinen rakkaus ja luottamus, on paras leikkikaveri, lähes omanikäinen pikkuveli. On marmorikuulia ja kepposia. Asioiden näyttäessä huonolta, muistuttaa äiti poikiaan: ”Maailma on ihmeellisen kaunis. Vaikka tapahtuisi mitä, tämä maailma on kaunis.”

Lopulta elämä käy kuitenkin niin tukalaksi, että perheen on lähdettävä. He pakenevat pakolaisleirille Saudi-Arabiaan, missä punainen hiekkamyrsky riepottelee teltta-asumuksia. Perheeseen syntyy myös lisää lapsia. Leirin koulussa poika ymmärtää, että siellä pärjääminen on peliä, jossa hän on hyvä. Täytyy miellyttää aikuisia, täytyy osata vastata kaikkiin kysymyksiin.

Pakolaisleiriltä perheen tie vie Suomeen. Lentokoneen ikkunasta poika ihmettelee maiseman vihreyttä. Hän rakastuu raikkaaseen ilmaan ja sateenjälkeisiin tuoksuihin. Uudessa maailmassa elämän edellytykset ovat paremmat, mutta ulkopuolisuuden tunne on vahvasti läsnä. Poika haluaisi olla kuin muut, mutta miten se onnistuu, kun oman perheen säännöt ovat niin toisenlaiset kuin muilla.

Kirja perustuu SDP:n kansanedustajan Hussain al-Taeen perheen kertomuksiin. Se sai alkunsa syyskuussa 2015, kun al-Taee otti yhteyttä Elina Hirvoseen ja kysyi, voisiko tämä kirjoittaa hänen äitinsä kokemuksista kirjan. Hirvonen innostui ajatuksesta ja romaani alkoi hahmottua. Kirja julkaistiin syksyllä 2019.

Tarkista Hirvosen teoksen saatavuus Eepos-verkkokirjastosta

Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa, 2011
Suomentaja Raija Nylander

Olen lukenut itävaltalaisen Daniel Glattauerin kirjan Kun pohjoistuuli puhaltaa jo monta vuotta sitten, mutta edelleen sen kevyt, hyväntuulinen tunnelma on vahvana mielessä.

Koko kirja alkaa väärinkäsityksestä: Emmi haluaa peruuttaa lehden tilauksen ja lähettää viestin tilaajapalveluun. Pienen kirjoitusvirheen takia viesti menee kuitenkin väärään osoitteeseen. Sen saa Leo, joka vastaa lyhyesti viestiin. Kaikki päättyisi tähän, ellei Emmi päättäisi lähettää ryhmäviestinä joulutervehdystä kaikille sähköpostikontakteilleen – myös tämä viesti päätyy Leon silmiin. Eikä kahta ilman kolmatta, sillä vielä kerran Emmi vahingossa lähestyy Leoa viestillä.

Tästä alkaa kahden kirjallisesti lahjakkaan sanailijan viestittely, jota pääsemme seuraamaan koko kirjan ajan. Kirja siis koostuu pelkistä sähköpostiviesteistä. Ratkaisu on raikas ja naseva; selittelyä ja junnaamista ei tässä kirjassa ole. Viestit lentelevät edestakaisin Emmin ja Leon välillä. Vähitellen ne muuttuvat yhä tärkeämmiksi kummallekin ja vähitellen heillä on tunne, että tuntevat toisensa, vaikka eivät ole koskaan tavanneet. Viestittely on yhä tiiviimpää ja Emmi alkaa jo miettiä, pitäisikö hänen kertoa Leosta miehelleen. Entä miltä kuulostaa ajatus tapaamisesta? Emmi ja Leo sopivat menevänsä tiettynä päivänä tiettyyn aikaan samaan kahvilaan. Mutta tunnistavatko he toisensa?

Tämä on aivan ihastuttava pikku kirja, jos kaipaa kepeää luettavaa. Kirjalle on ilmestynyt myös jatko-osa, Joka seitsemäs aalto, mutta valitettavasti se ei enää tuntunut aivan yhtä mukaansatempaavalta kuin tämä ensimmäinen.

Tarkista Glattauerin kirjojen saatavuus Eepos-verkkokirjastosta

Bloggauksessa esitellyt kirjat rivissä.

Sergei Dovlatov: Matkalaukku, 2012
Suomentaja Pauli Tapio

Sergei Dovlatov on vuosina 1941−1990 elänyt venäläinen kirjailija. Hänen kirjailijanuransa alku oli hankala. Neuvostokriittisyytensä vuoksi hän ei saanut julkaistua kuin pari novellia Venäjällä.  Vuonna 1978 hän joutui viranomaisten painostamana lähtemään maasta ja emigroitui Yhdysvaltoihin. Koko hänen romaanituotantonsa, joka käsittää noin viisitoista teosta, onkin julkaistu lännessä. Hänen kirjoistaan neljä on ilmestynyt suomeksi.

Matkalaukku-teos kuvaa juuri Dovlatovin lähtöä Venäjältä. Mukaan hän saa ottaa vain kolme laukullista tavaraa, mutta pakatessaan kirjailija huomaa, että hänen tavaransa mahtuvat yhteen ainoaan.

Dovlatov perheineen asettuu New Yorkiin. Tytär varttuu nuoreksi amerikkalaiseksi, ja perheeseen syntyy poika. Kerran kun äiti menettää pikkupojalle hermonsa, hän passittaa tämän kaappiin istumaan ja rauhoittumaan. Kun pari minuuttia on kulunut ja poika päästetään ulos kaapista, isä kysyy häneltä, oliko siellä pelottavaa. Ei, poika sanoo, minä istuin matkalaukun päällä. Matkalaukku tosiaan, se on jäänyt kaappiin, sitä ei ole edes avattu Amerikassa. Nyt Sergei Dovlatov avaa laukun: on kaksirivinen juhlapuku, hylkeennahkainen talvilakki ja kolme paria suomalaisia kreppisukkia. Ja on tarinat näiden esineiden taustalla. Niitä hän ryhtyy kertomaan.

Kirja koostuu kahdeksasta erillisestä tarinasta, jotka kaikki kertovat yhdestä matkalaukusta löytyneestä esineestä. Tarinat ovat kuin erillisiä novelleja. Kirja kuvaa hienosti elämää Leningradissa. Huumoria on paljon, jopa traagisimmatkin tarinat on kuorrutettu mustalla huumorilla. Tarinat ovat omalaatuisella tavalla yhtä aikaa surumielisiä ja hauskoja, olisiko se sitä venäläisyyttä. Kirjan loppuun on koottu suomalaiselle lukijalle selityksiä tekstissä mainituista henkilöistä ja ilmiöistä. Kannattaa siis kääntää takasivulle, jos vastaan tulee outoja nimiä.

Tarkista Dovlatovin kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta

Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit, 2020

Johanna Vuoksenmaan kirjassa eletään ihan tavallista kevättä Hämeenlinnassa – kunnes mikään ei enää ole tavallista. On vuosi 1977, kevät, jolloin moni asia mullistuu 12-vuotiaan Pauliinan ja hänen perheensä elämässä.

Sähkölakon takia sähkönjakelua kaupungissa säännöstellään niin, että vuorotunnein sähköä riittää vain yhdelle puolelle kaupunkia. Kun itäosassa palavat valot, sytytellään lännessä kynttilöitä ja taskulamppuja, ja päinvastoin. Pauliinan isä on töissä kaupungin sähkölaitoksella ja saa osakseen nurinaa sähkön riittämättömyydestä, vaikkei itse sähkölaitos ole syyllinen sähköntuotannon ongelmiin.

Pauliina käy koulua, valmistautuu koulun juhlien tanssiesitykseen ja jakaa mainoksia taskurahoja tienatakseen. Äiti on hammaslääkäri ja isoveli abiturientti. Tänä keväänä Pauliinan elämään tuo uudenlaista säpinää ihastuminen veljen kaveriin Markoon. Markolla on jo oma auto ja ajokortti, ja hän vie Pauliinan välillä ajelullekin. Luokalle tulee uusi tyttö Liisa, jonka elämä tuntuu olevan paljon kiinnostavampaa kuin Pauliinan. Synttärijuhlillakin vieraiden vastaanotto on aivan toisenlaista kuin muilla.  Draamaakaan ei puutu, kun Liisa kertoo, että hänen vanhempansa ovat eroamassa. Pauliina haluaa Liisan parhaaksi kaveriksi.

Pauliinan ohella kirjan kertojana on hänen isänsä Esa. Esa on tavallinen suomalainen mies, joka kärsii vähän alemmuudentunnosta helsinkiläissyntyisen ja korkeasti koulutetun vaimonsa rinnalla. Taiteen tekeminen tuo Esan elämään kaivatun kurkistusaukon laajempaan maailmaan.

Kirjassa kuvataan hyvin pikkukaupungin elämää. Myös Pauliinan lämmin suhde vanhempiinsa ja isovanhempiinsa on uskottavasti kuvattu. Kirja on Johanna Vuoksenmaan esikoisromaani. Hän on tullut tunnetuksi elokuvien ja tv-sarjojen käsikirjoittajana. Tämäkin tarina olisi helppo nähdä myös kuvaruudulla. Luvut ovat lyhyitä, kuin kohtauksiksi kirjoitettuja. Kaiken kaikkiaan kirja oli oikein sujuvaa luettavaa keväästä, jonka aikana kasvavan tytön elämässä muuttuu monta perusasiaa. Vaikka suuriakin murheita mahtuu mukaan, on kirja kuitenkin valoisa ja toiveikas. Elämä jatkuu!

Tarkista Vuoksenmaan teoksen saatavuus Eepos-verkkokirjastosta


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *