Hannelen lempikirjoissa toistuvat ystävyys, rakkaus ja kuolema

Hannele Puhtimäki

Hannele Puhtimäen työhön kuuluu lähiesimiestehtävien lisäksi muun muassa kokoelmatyötä ja kirjavinkkausta.

Seinäjoen pääkirjaston aikuisten kirjastopalveluista vastaava Hannele Puhtimäki tunsi vetoa alalle jo yhdeksänvuotiaana.  Hän patisteli vastahakoisia veljiään ja ystäviään asiakkaiksi kirjastoleikkeihinsä – useimmiten turhaan.  Ilmajoen kirjaston lastenkirjahyllyjen runsaus oli jäänyt muutamaa vuotta aiemmin pysyvästi mieleen. Viisivuotias lukija oli sitä ennen joutunut tyytymään muutamien omien lastenkirjojensa lisäksi kodin kirjahyllyn aikuisten kirjoihin.

Tuttu kirjastohoitaja rohkaisi Hannelea alalle vuosia myöhemmin. Hän arveli monenlaisista asioista kiinnostuneen nuoren ihmisen sopivan hyvin kirjastotyöhön. Kiinnostus kirjallisuuteen ei ole sammunut: Hannele jatkaa edelleen kirjallisuusopintojaan yliopistossa.  Hän nauttii erityisesti siitä, miten yksi kirja johdattelee tarttumaan johonkin toiseen.  

Hannele Puhtimäen rakkaimmissa kirjoissa toistuvat ystävyys, rakkaus ja kuolema. Myös ihmisten erilaiset tavat suhtautua uskontoon ja hengellisyyteen kiinnostavat. Kirjastosta hän lainaa kaunokirjallisuuden lisäksi myös tietokirjoja, elokuvia ja jonkin verran musiikkia.

Siekkisen novellit kestosuosikkeja

Hannele suosittaa mielellään novelleja kiireen keskellä eläville ihmisille. Lyhyen tekstin ajaksi ehtii istua aloilleen ja sen jälkeen halutessaan tuumata lukemaansa ennen kuin tarttuu sopivana hetkenä seuraavaan. Vuonna 2004 menehtyneen novellisti Raija Siekkisen tuotanto on yksi Hannelen kestosuosikeista. Siekkisen novelleissa sanotaan, mutta myös piilotetaan paljon ja jätetään siten lukijalle etsittävää ja löydettävää.  Useissa novelleissa on päähenkilönä saman tyyppinen tunteissa vellova nainen.  Siekkisen kulloinenkin elämäntilanne taas on vaikuttanut siihen, millaiseksi hän on kuvannut tarinoidensa miehet.

Siekkisen novelleissa muistellaan ja muistetaan. Erityisesti Hannelelle on jäänyt mieleen kokoelma Metallin maku, jota hän luonnehtii raadolliseksi, painostavan tunnelman jälkeensä jättäväksi kokoelmaksi. Jos mielii saada tietoa siitä, millaisen lapsuuden tuo surumielisiä tekstejä kirjoittanut nainen eli, kannattaa tarttua hänen sisarensa Ritva Hellstenin kirjaan Orvot.

Graham Greenen kaunokirja Jutun loppu on yksi kirjailijan ns. katolisista romaaneista.  Hannele luki sen nähtyään romaanin pohjalta tehdyn hienon elokuvan. Kirjan teksti on intensiivistä ja pohdiskelevaa. Se ei päästä lukijaa helpolla, mutta palkitsee ja pitää otteessaan loppuun saakka. 

Greenen kolmiodraamassa eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Kirjailija ja virkamies tapaavat muutaman vuoden tauon jälkeen. Kirjailijalla on ollut suhde virkamiehen vaimoon, mutta vaimo Sara on lopettanut suhteen yhtäkkiä selittämättä syytä. Kirjailijan rakkaus on muuttunut vihaksi ja mustasukkaisuudeksi. Vähitellen hänelle selviää, miksi Sara on katkaissut suhteen.  Monen aikatason Jutun loppu on unohtunut helmi, kertomus monenlaisesta rakkaudesta ja rakkauden muuttavasta voimasta.

Kaunista kieli tekee vaikutuksen

Kotimaisista jännityskirjailijoista Hannele Puhtimäki valitsee mielellään vinkattaviksi Antti Tuomaisen teoksia. Tuomainen on osoittautunut paitsi erinomaiseksi kirjoittajaksi myös varsin uusiutumiskykyiseksi: hänen kaikki kirjansa ovat erilaisia. Kirjoja on käännetty yli 20 kielelle.  

Antti Tuomaisen Synkkä niin kuin sydämeni -jännitysromaani kannattaa Hannelen mielestä lukea jo yksin ensimmäisen luvun vuoksi. Sen vaikuttavuus on vertaansa vailla. Tuomaisella on kyky kirjoittaa kauniisti ja hienosti myös karskeista ja raaoista asioista. Hän osaa myös yhdistää mainiosti psykologisen ja toiminnallisen jännityksen.

Kirjan päähenkilö on isätön Aleksi Kivi, joka jää yksin maailmaan 13-vuotiaana, kun hänen äitinsä kuolee. Pojalle tulee pakkomielteeksi äidin kuolemaan liittyvän mysteerin selvittäminen.  Aikamiehenä hän uskoo tietävänsä syyllisen ja alkaa valmistella tämän vastuuseen saattamista.

Tuoreemmat lukukokemukset eivät ole pystyneet syrjäyttämään John Irvingin Kaikki isäni hotellit -kirjaa Hannelen suosikkien joukosta. Se tarjosi tuoreeltaan suomennettuna 1980-luvun alussa vahvan lukukokemuksen ja sai sittemmin tarttumaan muihinkin Irvingin kirjoihin. Siinä, kuten kirjailijan muissakin teoksissa, viehättävät traagisen ja koomisen yhdistelmä, omalaatuiset henkilöhahmot ja Irvingin kerrontatapa.

Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Perheen isällä on pakkomielle hotellien perustamisesta. Kaikki viisi jälkeläistä ovat jollain tavalla omalaatuisia. Äiti taas yrittää pitää perhettä koossa. Isoisä Valmentaja ja Suru-koira tuovat oman lisänsä soppaan. Myös Kaikki isäni hotellit -kirjassa Irving heittelee lukijaa laidalta toiselle: välillä kaikki on ok, sitten tapahtuu jotakin hirveää.  Lukijaa ei säästellä pahalta ololta. Hänen on kestettävä ne koettelemukset, jotka Irving on kirjoittanut tapahtuviksi ihanille henkilöilleen.

Kirjailijan kasvutarina puhuttelee

Tietokirjoista Jens Andersenin kirjoittama elämäkerta Astrid Lindgren: tämä päivä yksi elämä on yksi Hannelen suosikeista monestakin syystä.  Kirjassa on kuvattu vahvasti ja elävästi ihminen, joka kasvaa yksinäiseltä vaikuttavasta lapsesta viisaaksi ja rohkeaksi naiseksi ja uskaltaa olla oma itsensä vailla naamioita. Sekä Lindgrenin persoonaan että hänen kirjailijantyöhönsä vaikutti ratkaisevasti aviottoman lapsen saaminen 1920-luvulla ja sen aiheuttamasta ahdingosta selviäminen.

Monista suosikkielokuvistaan Hannele Puhtimäki valitsi vinkattavakseen The Crying Game -elokuvan.  Se on saanut ensi-iltansa vuonna 1992. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Neil Jordan voitti elokuvastaan parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin.

Ystävyys ja rakkaus ovat keskeisiä teemoja tarinassa, jossa brittisotilas Jodyn ja IRA:n sotilaan Fergusin kohtalot punoutuvat yhteen. Fergus vartioi vangiksi joutunutta Jodya ja miehet keskustelevat ja tutustuvat tuona aikana. Jody pyytää, että Fergus menisi tapaamaan hänen tyttöystäväänsä Diliä Lontooseen, jos Jody tapetaan. Teloitus annetaan Fergusin tehtäväksi, mutta Jody saakin surmansa brittiarmeijan hyökkäyksessä.

Fergus pakenee Lontooseen, vaihtaa nimensä, etsii Dilin käsiinsä ja ihastuu häneen. Fergus ei kerro IRA-taustastaan, mutta ei pääse sitä pakoon Lontoossa vaan joutuu nurkkaan ahdistettuna tekemään omat ratkaisunsa.

Elokuva on Hannelen mielestä edelleen ajankohtainen, koska siinä käsitellään myös rasismia ja seksuaali-identiteettiä. Jos nämä aiheet eivät tunnu liian rankoilta ja jos pitää jännityksestä, kannattaa tutustua tähän elokuvaan. Sen vahvuuksia ovat hyvän tarinan lisäksi hieno dialogi ja kaunis musiikki. Hannele tietää kokemuksesta elokuvan kestävän ainakin viisi katselukertaa.

Sirpa Pukkinen

 

Hannelen suosittelemia kirjoja.

 

Hannele Puhtimäen vinkit

Andersen, Jens: Astrid Lindgren: tämä päivä, yksi elämä. Suomentanut Kari Koski
Greene, Graham: Jutun loppu. Suomentanut Tauno Tainio
Hellsten, Ritva: Orvot
Siekkinen, Raija: Metallin maku
Tuomainen, Antti: Synkkä niin kuin sydämeni
Irving, John: Kaikki isäni hotellit. Suomentanut Kristiina Rikman
The Crying Game -elokuva. Ohjannut: Neil Jordan


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *