Helmikuun vinkkipiirissä tosia ihmiskohtaloita ja aitoja kirjeitä

Seinäjoen pääkirjaston helmikuun kirjavinkkipiirissä esiteltiin kymmenen kirjaa, jotka vinkkaajien, Pauliina Happosen, Sirpa Rintamäen ja Jaana Savelan, mielestä ansaitsivat tulla esitellyiksi muillekin. Kirjoista osa on fiktiivisiä, osa todellisuuspohjaisia.

Piirissä vinkattiin seuraavat tositapahtumiin perustuvat kirjat:

Whitehead Colson: Nickelin pojat, 2020
suomentaja Markku Päkkilä

Vaikka Nickelin pojat perustuu tositapahtumiin, se koukuttaa sepitetyn jännärin tavoin. Kirja kertoo Amerikan 1960-luvun räikeästä rotusorrosta, jota vastaan yritettiin nousta kansalaisoikeusmarssein ja mielenosoituksin.

Tarinan alussa eletään vuotta 2014. Floridaan rakenteilla olevan yrityspuiston työt keskeytyvät, kun alueelta löytyy tunnistamattomia hautoja. Kyseessä on alueella sijainneen Nickelin koulukodin hautausmaa. Virallisen hauta-alueen löytämisen jälkeen havaitaan myös toinen, salainen hautausmaa, jonka olemassaolosta ei ole dokumentteja.

Kirjan päähenkilö Elwood Curtis oli aikoinaan yksi Nickelin pojista. Älykkäänä ja tunnollisena oppilaana hän onnistui toteuttamaan unelmansa opiskelusta ja saamaan collegepaikan värillisten oppilaiden koulusta.  Hänen ohjenuoranaan oli jo tuolloin Martin Luther Kingin sanoma, että hän on yhtä hyvä kuin muutkin.

Elwood Curtisin tie vie Nickeliin sattuman kautta. Liftatessaan collegeen hän sattuu nousemaan autoon, joka on varastettu. Ajaja on valkoinen mies. Elwoodia syytetään tietenkin auton varastamisesta, koska hän on värillinen. Elwood joutuu Nickelin koulukotiin, jossa nuorisorikollisista koulitaan kansalaiskelpoisia yksilöitä. Ulospäin annettu esimerkillinen kuva ei vastaa karua totuutta. Pojat jaetaan laitoksessa kahteen leiriin, valkoisiin ja mustiin. Mustien puolella olosuhteet ovat heikommat, ruoka huonompaa ja asunnot alkeellisia.

Suurin huoli ei kuitenkaan liity muihin poikiin vaan henkilökuntaan. Väkivalta, hyväksikäyttö ja korruptio ovat vallalla. Hengissä selviävät ne, jotka osaavat tarkkailla merkkejä ja selviytymiskeinoja. Koska Elwood on oikeudentuntoinen ja naiivi, lukija joutuu pelkäämään hänen puolestaan. Hän ei osaa karttaa vaaroja, vaikka hänen ystävänsä Turner yrittää opettaa häntä pärjäämään.

Kirja on raadollinen, jännittävä ja tosiasioihin perustuva. Lukiessa järkyttyy myös siitä, että kuvatuista tapahtumista on kulunut vain vähän aikaa. Pohtimista on siinäkin, onko mikään oikeasti muuttunut: Keväällä 2020 alkoivat Amerikassa mellakat, kun George Floyd kuoli valkoisen poliisin otteisiin. Alkoi Black lives matter -liike.

Monesti palkittu newyorkilainen Whitehead Colson on tehnyt hyvin taustatyönsä. Vaikka kirja on aiheeltaan raskas, sen lukee ahmimalla. Yllätyksellinen loppu kruunaa lukuelämyksen. Kirja on palkittu kotimaassaan Pulizerilla, ja sitä on suosittanut luettavaksi myös Barack Obama.

 

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet, 2020
suomentaja Jaana Nikula

Alex Schulman on ruotsalainen kirjailija, kolumnisti ja mediapersoona, joka kotimaassaan tunnetaan myös suositusta Alex & Sigge -podcastistaan. Romaaneissaan Schulman on käsitellyt monesti perheensä ja sukunsa traumoja. Skynda att älskä (2009) kertoo hänen isästään ja suomeksi vuonna 2017 ilmestynyt Unohda minut Alexin raastavasta suhteesta äitiinsä.

Polta nämä kirjeet -teoksen keskiössä ovat Alexin isovanhemmat, Ruotsissa hyvin tunnetut Sven ja Karin Stolpe. Sven Stolpe oli tuottoisa kirjailija ja kirjallisuuskriitikko, hänen vaimonsa Karin kääntäjä ja kirjailija.

Sysäyksen aiheeseen tarttumiselle antoi kirjailijan oma oireilu. Hän säikähti tajutessaan, kuinka paljon hänen raivonpuuskansa pelottivat hänen lapsiaan ja kuinka kyllästynyt hänen vaimonsa oli hänen ailahtelevaan mieleensä. Alex hakeutui terapiaan ymmärtääkseen itseään paremmin. Työstäessään perhekarttaa terapeutin pyynnöstä hän huomasi vihan viivojen johtavan äidinisään, Sven Stolpeen.

Alex aloittaa tutkimusmatkansa tutustumalla isoisänsä teoksiin, kirjeisiin ja lehtileikkeisiin. Hän huomaa, että monissa teoksissa on teemana naisen petos. Isoisä oli armoton mies, joka näki vihollisia kaikkialla. Hän ei antanut anteeksi kenellekään, ei vaimolleenkaan. Tutkimalla arkistoja Alex Schulman löytää kolmiodraamasta kertovan johtolangan. Mitä sellaista tapahtui vuonna 1932 nuoren avioparin elämässä, jonka seurauksia he kantoivat läpi elämänsä? Sellaista, josta saivat osansa vielä seuraavatkin sukupolvet.

Kirja etenee kolmella aikatasolla: Alex tutkii arkistoja, tekee löytöjä ja elää omaa elämäänsä nykyajassa. Toisella aikatasolla hän on 10-vuotias pikkupoika, joka vierailee isoisän ja isoäidin luona, tekee heistä havaintoja ja löytää isoäitinsä rakastetulleen Olofille 1930-luvulla kirjoittamat kirjeet. Kolmas taso vie lukijan vuoteen 1932 Sigtuunan säätiön kartanoon ja isovanhempien nuoruuteen.

Kirja on hieno kuvaus ihmismielestä, suvun traumoista, vihasta ja rakkaudesta. Se on kuin jännityskertomus. Miksi isoäiti ei lähtenyt ja jättänyt väkivaltaista aviomiestään? Kirjallaan Alex halusi antaa äänen isoäidilleen, joka – toisin kuin miehet – vaikeni tapahtuneesta.

Kirjan voi lukea, vaikka ei olisi kuullutkaan tarinan oikeasti olemassa olleista henkilöistä. Teksti koskettaa, koska se on tapahtunut oikeille ihmisille.

 

Shaun Usher: Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa, 2019
Useita suomentajia

Ennakkoluulo mahdollisesti pitkästyttävästä kirjasta osoittautui ihan vääräksi – tämä kirja yllätti ja ilahdutti. Joukossa oli kirjeitä, jotka naurattivat. Jotkut taas liikuttivat tai suututtivat. Kaikki kirjeet eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä mullistaneet maailmaa, vaan kokoelmasta löytyi kirjoituksia niin aikansa huippujulkkiksilta kuin ihan tavallisilta tallaajiltakin.

Kirjeiden kiehtovuus kätkeytyy juuri siihen, että kyse on oikeiden, eläneiden, ajattelevien ja hengittäneiden ihmisten ajatuksista, jotka ovat purkautuneet sanoiksi paperille. Joistakin alkuperäisistä kirjeistä on mukana kuva puhtaaksikirjoitetun tekstin vieressä, ja sekin tuo kirjoittajaa ikään kuin käsin kosketeltavammaksi.

Aikamatkalle poliittiseen historiaan vie esimerkiksi kuningatar Elisabetin koukeroisella kaunokirjoituksella kynäilemä kirje, jossa hän lähettää Yhdysvaltain presidentti Eisenhowerille tätä ihastuttaneiden pienten pannukakkujen ohjeen.

Jotkut kirjeistä hätkähdyttivät traagisuudellaan, kuten esimerkiksi Maria Stuartin tai Virginia Woolfin jäähyväiskirjeet. Maria Stuart kirjoitti kirjeen langolleen kuusi tuntia ennen kuin hänen kaulansa katkaistiin vuonna 1587. Mitä mahtoi liikkua mielenterveysongelmien kanssa kamppailleen kirjailija Virginia Woolfin mielessä, kun hän kirjoitti miehelleen ”En jaksa enää taistella”? Hänet löydettiin viikkoja myöhemmin hukuttautuneena takin taskut täynnä painavia kiviä. Sydäntä särkevältä tuntui myös kirje, jossa nuori rintamakarkuruudesta kuolemaan tuomittu toisen maailmansodan sotilas anoi presidentiltä anteeksiantoa, mutta jäi sitä vaille. Ja sodasta puheenollen, entäpä se kirje, jossa Hitlerin veljenpoika yrittää värväytyä Yhdysvaltain armeijaan marssimaan vapauden puolesta ”pahamaineista valtakunnankansleria ja despoottista orjuuttajaa” vastaan?

Riipaisevien ja koskettavien kirjeiden lisäksi kirjassa oli myös tekstejä, jotka huvittivat, lämmittivät mieltä tai ihastuttivat kekseliäisyydellään. Esimerkiksi:

  • Roald Dahlin lämminhenkinen vastauskirje lapselle, joka oli Dahlin Iso kiltti jätti -kirjan inspiroimana lähettänyt tälle pullollisen omaa untaan.
  • Michiganilaisen Stephenin hykerryttävä vastaus ympäristöviranomaisille majavien padonrakennusoikeuksien puolesta. Kauan eläköön majavat!
  • Muutamat huimaavan nerokkaat työhakemukset. Voi ottaa mallia, ken uskaltaa.
  • Ystävällismielisten lasten ihan ilmaiseksi lähettämät neuvonannot Yhdysvaltain eri presidenteille. Neuvot koskivat mm. pulisonkien kasvattamisen tai vihannesten syömisen tärkeyttä.

Koska joka sivulla on eri kirjoittajan tekstiä, voi vain jännittyneenä odottaa, millainen kirje odottaa seuraavalla aukeamalla. Kirjaa ei tokikaan tarvitse lukea yhdeltä istumalta, vaan sitä voi nauttia välipaloina ja tarttua siihen silloin, kun siltä tuntuu. Vielä kun joukossa olisi ollut joku suomalainenkin kirje, niin maailmaa olisi mullistettu myös hiukan meitä lähempää.

Kirjan päätteeksi lukija voi sulkea kannen kaihoisin ajatuksin: saisinpa minäkin pitkästä aikaa ihan oikean, käsin kirjoitetun kirjeen!

Tarkista kirjojen saatavuus Eepos-verkkokirjastosta.

Tekstissä käsiteltyjen kirjojen ja muutaman muunkin kirjan kansikuvat.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *