Huhtikuun kirjavinkki

Diana Webster

Syn­tyi Aust­ra­lias­sa vuonna 1930, muut­ti kuu­si­vuo­tiaa­na Eng­lan­tiin ja val­mis­tui Ox­for­din yli­opis­tos­ta pää­ai­nee­naan eng­lan­nin kie­li ja kir­jal­li­suus. Hel­sin­gin yli­opis­ton eng­lan­nin kie­len leh­to­rina hän on toiminut vuosina 1953–1993. Diana Webster pu­huu hy­vin ruot­sia ja aut­ta­vas­ti suo­mea.  

Ikuisesti Suomi. Turku/Åbo 1952 – 1953

Diana Webster kertoo kirjassaan yhdeksästä kuukaudesta Suomessa vuosien 1952 ja 1953 vaihteessa. Hän toimi tuolloin Turussa British Councilin pestaamana opettaja-sihteerinä. Webster näkee silloisen itsensä hyvän koulutuksen saaneena, mutta hämmästyttävän tietämättömänä nuorena naisena – hän oli vasta 23-vuotias. Websterin ilkikurinen, jopa ironinen tarkastelutapa kohdistuu vain häneen itseensä. Ympäristöään ja kohtaamiaan ihmisiä hän sen sijaan arvioi erittäin suurella kunnioituksella ja löytää Suomesta niin paljon arvokasta, että jää tänne lopullisesti.

Diana kertoo huumorintajuisesti ja seikkaperäisesti menneestä maailmasta. Suomi ja koko Eurooppa olivat vasta toipumassa toisesta maailmansodasta. Matkustaminen oli vaikeaa, kielten opetus oli aivan alkutekijöissään, suomalaiset olivat puhumattomia ja iloitessaankin vakavia.

Suuri suomalainen hämmennyksen aihe oli sauna, ja eräs luku onkin otsikoitu ”Seurustelua ilman vaatteita”. ”Suomalaisten on luultavasti mahdotonta ymmärtää, miten häveliäitä britit olivat ja ovat jossain määrin edelleen.  Suomalaiset käyvät saunassa jo sylivauvoina, joten sekä miesten että naisten alastomat vartalot ovat heille luonnostaan tuttuja ja hyväksyttäviä, mitä brittien on vaikea kuvitella.”

Diana Webster oli aina kuvitellut, että hänessä oli vähän lingvistinvikaa.  Hän oli lukenut koulussa pakollisen latinan lisäksi myös ranskaa ja saksaa ja pohtinut, ryhtyisikö opiskelemaan kieliä yliopistossa. Hän kuvitteli, että hyvän kielipään omistavana hän oppisi suomen kielen puolessa vuodessa. 

Harhakuvitelma oli haihtuva pian. Ainoa suomen kielen opas, jonka hän oli Englannista löytänyt, oli Marlborough´n itseopiskelusarjassa vuonna 1910 ilmestynyt Finnish Self-taught, joka oli tarkistettu vuonna 1932. Suppea sanakirja, jossa lueteltiin kalojen nimiä, ammatteja, lakitermejä, liikenteeseen ja ilmailuun liittyviä sanoja sekä keisarin, kreivittären ja perijättären kaltaisia titteleitä ja aatelisarvoja. Lisäksi siinä oli seuraavia hyvin tarpeellisia lauseita: Olen kadottanut torveni.  (I have lost my horn.) Antakaa minulle kynttilä. (Give me a candle.)

Kukaan ei Suomessa halunnut puhua Dianalle suomea, joten kielen oppiminen käytännössä oli vaikeaa. Lisäksi hän opetti englantia työkseen ja puhui siis koko ajan omaa kieltään. Saman ongelman kohtaavat vielä nykyisinkin kaikki englantia puhuvat, jo pelkkä kuulohavainto brittiaksentista aiheuttaa englanninkielisen sanaripulin, vaikka kielitaidossa ei olisikaan hurraamista.

Sitkeästi Diana yritti löytämänsä uuden kirjan Teach Yourself Finnish avulla opiskella omin päin suomea.  Opeteltaviin lauseisiin kuului mm. romanttinen ”linnut visertävät räystään alla” – lause, jota hän ei ole tarvinnut kertaakaan Suomessa viettäminään vuosina. Kirjan kolmanteen lukuun edetessään hän oli jo unohtanut useimmat niistä sanoista, jotka oli opetellut aikaisemmista luvuista.  Tässä vaiheessa Diana päätti, että suomen opettelu jää tällä kertaa kesken. Hän turvautui eleiden kansainväliseen kieleen. 

Kerran Diana halusi ostaa koipalloja matka-arkussa säilytettävien vaatteiden suojaksi ja mietti, miten ihmeessä selittäisi myyjälle mitä tarvitsi.  Oli valitettavaa, ettei hän koskaan edennyt Teach Yourself Finnishin kolmanteen lukuun, siitä hän olisi oppinut sanan ”koi”.  Sen sijaan hän kohotti käsivartensa siiviksi, lepatteli ympäri kauppaa ja pysähtyi aina välillä muka järsimään vaatteitaan.  Naispuolinen myyjä kurtisteli huolissaan otsaansa ja tarjosi erilaisia tavaroita.  Havaintoesityksen lopussa molemmat olivat hysteerisiä, mutta Diana sai koipallot.

Naisten itsenäinen asema Suomessa oli ratkaiseva tekijä siinä, että Diana valitsi Suomen ja hylkäsi englantilaisen sulhaskandidaatin, joka oletti hänen synnyttävän kuusi lasta ja jäävän kotirouvaksi.

Kirja päättyy siihen, että Diana saa lehtorin viran Helsingin yliopistossa. Hän oli varma, että kaikki sujuisi hyvin, aikoihan hän jäädä vain pariksi vuodeksi, korkeintaan kolmeksi.  Diana Webster on asunut Suomessa siitä lähtien.

Sinikka Ijäs

Tarkista kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta

Ikuisesti Suomi -kirjan kansi.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *