Kirjaston tekijät – osa 1

Sisustusarkkitehti Päivi Meuronen

Kuka olet ja mistä tulet?

Päivi Meuronen, sisustusarkkitehti. Tulen iloisesta Etelä-Karjalasta, mutta olen asunut kyllä jo suurimman osan elämästäni Helsingissä. ”Ammatillisesti” tulen JKMM Arkkitehdeiltä.

Sisustusarkkitehti Päivi Meuronen.

Miksi olet sisustusarkkitehti?

Työ on monipuolista ja saa käyttää osaamistaan insinöörimäisestä rakenteiden miettimisestä luovaan hulluuteen asti. Tämä työ on oikein mielenkiintoista!

Millaisista huonekaluista pidät?

Selkeistä, yksinkertaisista, kestävistä (=sekä esteettisesti että konkreettisesti) eli hyvin suunnitelluista ja tehdyistä sekä kunnon materiaaleista, joita voi tarvittaessa korjata.

Millaisia periaatteita noudatat kun suunnittelet itse kalusteita?

Yritän pitää em. ominaisuudet mielessä. Julkisiin tiloihin suunnitellut kalusteet joutuvat paljon kovemmalle kulutukselle ja käytölle kuin kotona. Kestävyys ja turvallisuus ovat ihan ykkösjuttuja. Kalusteiden on kestettävä myös tyylillisesti aikaa, joten yritän suunnitella sellaisia kalusteita ja tiloja, joihin ei heti ajanhammas pure. Yksittäisiin kalusteisiin yritän keksiä myös jotain jujua. Suunnittelemani WOW-istuin on huovalla verhoiltu, iso traktorin sisäkumirengas, jonka ympärille ja sisään mahtuu istumaan yhdessä kavereidenkin kanssa. Näitä renkaita on tulossa myös Seinäjoen kirjaston lasten osastolle.

Millainen Seinäjoen kirjaston uudisosa on ollut työkohteena?

Kirjasto työtehtävänä on ylipäätään oikein mieluisa. Teemme Seinäjoen kirjastoa pääosin samalla tiimillä (Asmo Jaaksi ja minä) kuin Turun kirjastoa, joten kerran on jo ”harjoiteltu”. Haastetta tietysti tuo, että ollaan keskellä ainutlaatuista Alvar Aallon arkkitehtuurikeskittymää. Yritämme tehdä kirjastosta modernin, oman näköisensä, joka kuitenkin sopii osaksi Aallon vanhaa kirjastoa. Työskentely kirjastolaisten kanssa on myös sujunut hyvässä hengessä, tehdään yhdessä uutta hienoa kirjastoa! Lasten osastoa on aina hauska suunnitella, jotta siellä olisi jotain mielenkiintoisempaa kuin ainoastaan matalammat kirjahyllyt ja muutama pehmolelu. Seinäjoelle on tulossa kiva lasten osasto Lea Pennasen Piilomaan Pikku Aasi -kirjan inspiroimana.

Millaisia työvaiheita Seinäjoen kirjaston uudisosan kalusteiden suunnittelussa on ollut?

Suunnittelu kulkee käsi kädessä arkkitehtisuunnittelun kanssa. Tilojen hahmottuessa työpöydällä alamme laskeskella jo hyllymetrimääriä ja miettiä asiakaspaikkoja. Esim. seiniin integroitavat kirjahyllyt ja/tai seiniin ja lattioihin upotettavat lukusyvennykset täytyy huomioida jo rakenteissa ja mitoituksissa. Näin sisustuksesta saadaan kiinteä osa arkkitehtuuria, eikä se jää päälle liimatuksi ”somistukseksi”. Suunnittelussa tärkeänä osana ovat myös käyttäjän edustajat, joiden kanssa teemme tiivistä yhteistyötä. Heiltä saamme tärkeät lähtötiedot, joiden mukaan suunnittelu etenee. Avoin kirjastotila alkaa jäsentyä lopullisesti vasta, kun suuret kalustemassat saadaan suunniteltua paikoilleen (kirjahyllyt, asiakaspalvelukalusteet. lukupöydät yms.). Suunnittelemme kaikki mahdolliset kiintokalusteet kirjahyllyjä, tiskejä, sohvia ja usein jopa valaisimia myöten. Irtokalustus mietitään täydentämään kiinteää kalustus- ja sisustuskokonaisuutta. Seinäjoen kirjastossa voi sanoa, että värikkäät irtokalusteet ovat vielä kuin pisteenä i:n päällä hienossa pelkistetyssä arkkitehtoonisessa tilassa.

Onko eroa siinä, suunnitellaanko julkisen tilan kalustusta vai yksityistä kotia?

Itse olen suunnitellut lähinnä julkisia tiloja. Koen ne tietyllä tavalla helpommiksi kuin yksityiskodin suunnittelun. Julkisissa tiloissa ei liikuta niin henkilökohtaisella tasolla, vaan voi suunnitella hyvää, yleispätevää tilaa.

Millaisia ovat huippuhetket työssäsi?

Suunnittelun hauskin vaihe on ideointi, jolloin voi vapaasti keksiä mitä mieleen tulee ja kaikki on (vielä) mahdollista. Huippuhetki on yleensä siinä vaiheessa, kun kohde valmistuu ja näkee ideat, mielikuvat ja suunnitelmat toteutettuina. Homman kruunaa tietysti vielä se, jos joku muukin pitää lopputuloksesta, eli positiivinen palaute lämmittää aina mieltä. Negatiivinenkin palaute on kyllä tervetullutta, jotta seuraavalla kerralla osaa ottaa siitä opiksi. Suunnittelutyöt ovat vähän kuin omia lapsia, joista on vaikea päästää irti senkin jälkeen, kun ne ovat jo valmiita. Isot projektit saattavat kestää vuosia, joten ne käyvät rakkaiksi. Käyn edelleen katsomassa ”lapsiani” vuosienkin jälkeen (mm. Viikin kirkko ja Turun kirjasto). Samoin jää ikävä niitä ihmisiä, joiden kanssa on tehty paljon työtä yhteisen päämäärän eteen. Osa niistä ihmisistä jää ystäviksi, vaikka yhteinen projekti loppuukin.


One thought on “Kirjaston tekijät – osa 1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *