Päivä kotikirjastopalvelussa

Joulukortteja jakamaan

Harmaana joulukuisena aamuna minua odotti mukava työ: joulukorttilaatikon tyhjennys.  Siskot ja Simot -joulukorttikampanja kirjastoissa oli päättynyt, ja kortit oli jaettava ikäihmisille. Kortteja olikin kertynyt melko paljon. Aluksi soitin Peräseinäjoen alueen vanhusten asumisyksiköihin, kotipalveluun jaJoulutähden vieressä laatikko, johon voi tuoda joulukortteja ikäihmisille jaettavaksi. seurakuntaan ja tiedustelin, saanko tuoda joulukortteja vanhuksille jaettavaksi. Yksiköiden vastuuhenkilöt ottivat mielellään kortit vastaan. Niputin kortit kirjekuoriin ja heitin repun selkääni. Onneksi olin sinä aamuna ottanut repun kotoa mukaani. Kirjastolla on toki olemassa hienot kassit kotikirjastopalvelua varten, mutta reppuja meillä ei vielä ole. Peräseinäjoen kirkonkylä on onneksi melko pienellä alueella, ja siksi autoa ei aina tarvita. Voin reippaasti kävellenkin rientää ovelta toiselle. Pandemian takia ulko-ovet ovat nykyään yleensä lukossa, joten ilmoittelin kännykällä tulostani, ja työntekijät kävivät noutamassa joulupostia sisältävät kirjekuoret.

Joululukemista kotikirjastopalvelun  asiakkaille

Joulukorttikierrokseni jälkeen soitin kotikirjastopalvelun asiakkaille, jotka halusin vielä tavoittaa ennen joulua ja tarjota heille joululukemista. Äänikirjat olivat jo valmiina yhdelle asiakkaista. Lainasin ne ja tarkistin, että äänikirjat eivät olleet aikaisemmin hänellä olleet. Asiakas pyysi vielä Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan alkuosan luettavakseen. Ensimmäiset osat löytyivät hyllystä, ja lisäsin ne kassiin. Seuraava asiakas halusi vain kolme kirjaa. Lainasin hänelle kuitenkin neljä romaania, joista hän voisi itse valita luettavansa. Otin kassit mukaani ja lähdin kävellen uudelle Kolme punaista kassia, joissa lukee kirjasto.kierrokselle. Parkkipaikan läpi kulkemalla oikaisee hiukan. Autolla ajaen reitti olisi paljon pitempi. Vanhustentalolle päästyäni laskin kassit hetkeksi käytävälle ja puhaltelin hieman. Vasta hetken hengähdettyäni laitoin visiirin päähäni. Näin vältyn visiirin huurtumiselta ja näen ehkä myös asiakkaan, enkä vain kuule ääntä! Näin käytävälle talon sisäikkunoiden läpi, että päivätoimintaryhmä oli koossa, ja huomasin siellä tutun asiakkaan. Kävin huikkaamassa hänelle ovelta, haluaako hän lisää kirjoja. Hän pyysi jättämään kirjakassin asuntoon, mutta halusi vielä pitää vanhat lainat. Olin iloinen, että olin ottanut varalta hänellekin tarkoitetun kirjakassin mukaan. Onnistuin tapaamaan kierroksellani kaikki asiakkaat, jotka olin suunnitellut vielä ennen joulua tavoittavani.  Seuraavaksi tapaamme asiakkaiden kanssa tammikuussa.

Merja Koski-Aho
Peräseinäjoen monipalvelukirjasto

 

Vuoden 2021 aikana blogissa esitellään kuukausittain Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteiden ja osastojen toimintaa.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *