Maaliskuun kirjoissa aikamatkaillaan ja tutkitaan luontoa

Seinäjoen kaupunginkirjaston maaliskuun kirjavinkkipiirissä vinkattiin muun muassa kirjoja, joissa tutkitaan luontoa ja matkustetaan ajassa. Vinkkejä jakoi tällä kertaa Elina Hokkanen.

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti : isästä, pojasta ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta
Suomentaja Maija Kauhanen

Patrik Svensson syventyy kirjassaan ankeriaan erikoiseen elämänkulkuun ja sen tutkimuksen vaiheisiin. Kuvaukset ankeriaan elämästä vuorottelevat kirjailijan omien lapsuusmuistojensa kanssa. Lapsena Svensson vietti kesiä isän lapsuudenkodissa, joka sijaitsi joen lähellä. Isä ja poika lähtivät usein iltahämärissä tai aamuvarhain kalastamaan ankeriaita joelle. Kirjailija ei muista, mitä siellä puhuttiin, vai puhuttiinko edes paljoa. Retket ja isän kanssa vietetty aika olivat kuitenkin merkityksellisiä hetkiä hänen elämässään, tärkeitä heille molemmille.

Kirja on hyvin kirjoitettu. Sen kaksi teemaa toistuvat sopivassa tahdissa. Isän ja pojan suhteesta sekä perheen sukuhistoriasta kerrotaan hienovaraisesti ja turhia kohuja tai ristiriitoja hakematta. Poika tuntuu elävän aivan tavallista, onnellista lapsuutta. Koskettavuuttakin kirjassa on etenkin loppua kohti tultaessa, kun kirjailija pohtii menettämisen ja kuoleman kohtaamista.

Samalla hän miettii ankeriaan kohtaloa. Erittäin uhanalaisen lajin tulevaisuutta sekä luonnon monimuotoisuutta uhkaavat niin liikakalastus kuin merivirtojen suuntia muuttava ilmastonmuutoskin. Miten silloin onnistuisivat ankeriaan vaellukset?

Tämä omaperäinen, mielenkiintoinen kirja voitti ilmestymisvuonnaan 2019 Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon. En ihmettele yhtään. Kirjailija on viisikymppinen toimittaja, ja kirja on hänen esikoisensa. Meillä kirjastossa teos on sijoitettu luonnontiedeluokkaan, mutta se on kirjoitettu kaunokirjalliseen tyyliin.

Katso Svenssonin kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta

Selja Ahava: Nainen, joka rakasti hyönteisiä

Saksassa elää 1600-luvulla tyttö, joka on tavattoman kiinnostunut piirtämisestä ja hyönteisistä. Maria keräilee koppakuoriaisia, toukkia ja hämähäkkejä. Hän tutkii kuolleita perhosia ja oppii lisää. Sisarpuoli Sara ja äiti eivät ymmärrä Marian innostusta, mutta hän ei siitä piittaa. Hyönteiset tarjoavat hänelle niin paljon enemmän kuin ajalle tyypillinen naisen rooli.

Kirjan puolessa välissä tapahtuu yllättävä käänne, kun yhtäkkiä ollaankin 1800-luvulla höyryjunien ja -laivojen aikakaudella. Maria elää edelleen ja matkustaa Japaniin jatkamaan tutkimuksiaan. Tätä aikahyppyä ei kirjassa mitenkään selitetä, se vain tulee vastaan. Ainakaan minua hyppäys ei häirinnyt yhtään. Vielä kolmaskin siirtymä tarinassa tehdään, kun kirjan lopulla siirrytään nykyaikaan.

Selja Ahavalla on ollut Marian esikuvana parikin eri aikakauden tutkijanaista. Kummankaan elämää kirjan Marian vaiheissa ei suoranaisesti kuvata, mutta he ovat siellä taustalla.

Verevästi kirjoitetun vaikuttavan kirjan kieli ei ole kaikin puolin kaunista, vaan jopa päinvastoin. Ahava on luonut erittäin eläviä ja vahvoja henkilöhahmoja, joiden tunteet, suhteet tosiinsa ja maailmaan ovat ymmärrettäviä. Kirjassa on paljon eri kerroksia: se avaa tieteen kehitystä, uskonnon ja tieteen rinnakkaineloa, kansanuskomuksia, perhe-elämän vaikeuksia, erilaisuuden hyväksymistä ja ennen kaikkea omien unelmiensa toteuttamisen tärkeyttä.

Katso Ahavan kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta

Bloggauksessa esitellyt kirjat lukuportaikon tyynyllä.

Katri Rauanjoki: Lenin-setä ei asu enää täällä

Suomalais-venäläinen Karri eli Kiril lähtee talveksi töihin Huippuvuorille, äärimmäiseen pohjoiseen. Hän saa ylläpitotöitä venäläiseltä firmalta, jolla on hotelli Pyramidenissa, autioituneessa entisessä neuvostoliittolaisessa kaivoskaupungissa. Se on ollut aikoinaan kukoistava työpaikka ja yhteisö, jossa palvelut pelasivat ja ihmiset viihtyivät. Ostoksilla käytiin Pariisiksi nimetyssä kaupassa, uitiin ja saunottiin yhteisessä uimahallissa ja nautittiin konserteista ja tanssiesityksistä kulttuuritalossa. Neuvostoliiton romahtaessa kaivostoiminta päättyi ja kaupunki hylättiin. Kaikki on jäänyt niille sijoilleen, ja tätä autiokaupunkia äärimmäisiä matkakohteita etsivät turistit nyt käyvät kuvaamassa.

Matkailusesonki keskittyy kesäaikaan, koska Huippuvuorten talvi on liian kylmä ja ankara. Muutama ihminen pitää kuitenkin olla pitämässä huolta kiinteistöistä talvellakin. Tähän kahden pariskunnan muodostamaan työporukkaan Kiril nyt liittyy.

Autiuden keskellä pitkän kaamoksen jatkuessa Kiril ajautuu miettimään menneisyyttään. Hän oli rovaniemeläinen koulukiusattu lapsi, jota kasvattivat niin suomalainen äiti kuin alkoholismiin taipuvainen venäläinen isäkin. Isänpuoleinen mummo, babu, lisäsi oman mausteensa kasvatukseen. Kahden kulttuurin välissä tasapainottelu on aina lyönyt leimansa Kirilin elämään.

Kirilin omien muistojen lisäksi myös Pyramidenin autiot rakennukset tuntuvat kertovan tarinaansa. Kun Kiril näkee nuoren tytön vilahtelevan tyhjissä huoneissa, hän alkaa epäillä mielenterveyttään. Voiko pitkän, arktisen talven yli selvitä?

Tarkista Rauanjoen kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Emilia on 16-vuotias tyttö, joka asuu Voiton kaivoksessa isoisänsä kanssa. Nimensä mukaan pikkukaupungin asutus on syntynyt suuren kaivoksen ympärille. Emilian äiti on kuollut pian tytön syntymän jälkeen, ja isä lähtenyt omille teilleen jättämättä jälkeäkään itsestään. Isoisän talo on pieni rapistunut puutalo Kaivoksen Keskikehällä. Kerrostalot ja kaupungin palvelut on rakennettu Valituille. Emilia ja isoisä eivät kuulu tuohon parempaan väestönosaan. He ovat erilaisia. Isoisä ei ole halunnut laittaa Emiliaa edes kaivoksen kouluun, vaan on erikoisluvalla opettanut Emiliaa kotikoulussa.

Emilialla on paras ystävä Mitek, joka on älykkö, monenlaisten asioiden kyseenalaistaja. Läheisiin ihmisiin kuuluu myös kummitäti Miima, joka tulee ja menee omia aikojaan. Hän on ollut Emilian äidin ystävä. Jostain kumman syystä isoisän ja Miiman kertomukset äidin kuolemasta eroavat toisistaan.

Voiton kaivoksessa eletään niukkuudessa. Myös ihmisoikeudet ovat rajattuja. Rituaaleja ja suuren johtajan, Voitto Valon, palvontaa sen sijaan on runsaasti. Paikka muistuttaa monin tavoin Neuvostoliittoa tai muita sosialistimaita. Kirja ei kuitenkaan tyydy kuvaamaan vain totalitaarista yhteiskuntaa ja ihmisten manipuloimista. Lisäksi se leikittelee ajalla. Kirjassa nimittäin matkustetaan ajassa.

Kun isoisä on päättänyt antaa periksi Kaivoksen virkamiehille ja myydä talonsa, tapahtuu kummia: Emilia löytää kuvan itsestään kesähuoneessa, joka on ollut vuosikausia suljettuna. Kuka on voinut ennustaa hänen tulevaisuutensa? Entistä erikoisemmaksi asiat muuttuvat, kun Emilia ja Mitek lähtevät tutustumaan kaivokseen ja joutuvat vesimassojen varaan ja eroon toisistaan. Kun Emilia nousee ulos kaivoksesta, hän huomaa olevansa toisessa ajassa, ajassa ennen omaa syntymäänsä.

Vuonna 2019 Finlandia-junior-palkinnon saanut kirja sopii mielestäni kaiken ikäisille, vaikka se onkin luokiteltu nuorten aikuisten kirjaksi. Kirja oli niin vaikuttava, että sen tunnelmaan jäi kiinni pitkäksi aikaa.

Tarkista Rasi-Koskisen kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *