Vinkkejä piiristä

Onko ankea lapsuus aina onneton ­ – ja mitä se onni oikein on?

Kuka osaa kertoa, mitä onni on? Osaako hedelmien maahantuoja, lottovoittaja, ekoyhteisön johtaja tai onnellisuustutkija? Osaavatko edes ahvenanmaalaiset, tutkitusti meistä suomalaisista onnellisimmat? Petri Tammisen uutuuskirjassa onnea jäljittää kaksi miestä apurahojen turvin. Kuvataitelija ja kirjailija aikovat saada yhdessä aikaan teoksen suomalaisesta onnesta.

Mitä onni on -romaani oli yksi niistä kirjoista, joiden äärelle Seinäjoen kirjaston vinkkipiiri viimeksi kokoontui. Tammisen kirja pääsi valittujen joukkoon tarinansa, henkilöhahmojensa ja hykerryttäväksi hiotun kielensä ansiosta. Kirja hymyilyttää ja naurattaa, mutta saa myös pohtimaan, onko täysipäiväinen onnen tavoittelu palkitsevaa tai edes mielekästä.

Onnellisuuden oikeutusta miettii myös vanha herra Samuel, joka on ranskalaisen Yasmina Rezan vuonna 2003 suomennetun Autiudessa-romaanin päähenkilö. Autius on vanhan miehen yksinpuhelu, vanhemman vuodatus aikuiselle pojalleen, joka vain matkustelee ja oleilee. Isän pirtaan ei sovi, että joku saavuttaa onnen tuosta vain, taistelematta ja kilvoittelematta. Rezan tekstiä lukiessa kaikkeen tyytymätöntä entistä kotityrannia alkaa jotenkin ymmärtää: mies on menettänyt valtansa myös muilla areenoilla kuin kotonaan. Hienovireisesti, mutta verevästi kirjoittavalta Rezalta on vastikään suomennettu Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn vaalikampanjasta kertova Sarastus.

Paitsi onnen olemusta kirjavinkkipiirin teoksista monet sivusivat tällä kertaa lapsuutta. Niin ruotsalaisen Åsa Linderborgin Minua ei omista kukaan -kirjassa kuin italialaisen Niccolo Ammanitin Taivaan ja maan väliltä -teoksessa lapsi elää kahdestaan alkoholisti-isänsä kanssa. Molempien kirjojen lapset varttuvat aineellisesti ankeissa oloissa, mutta heistä välitetään. Linderborg on kirjoittanut kirjan omista lapsuuskokemuksistaan. Hän kertoo tarinansa rehellisesti ja on sitä mieltä, että hänen lapsuutensa on ollut kaikesta huolimatta hyvä juuri hänelle. Ammanitin kertomuksen päähenkilö on 13-vuotias Christiano, joka joutuu kohtaamaan järkyttäviä asioita ja tekemään rohkeita ratkaisuja isäänsä suojellakseen. Molemmissa kirjoissa on myös vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Marjane Satrapin sarjakuvaromaanit

Piirissä esitellyt Marjane Satrapin omaelämäkerralliset sarjakuvaromaanit toivat illan aiheeseen kiinnostavan näkökulman. Iranilainen lapsuuteni -kirja kertoo nykyään Ranskassa asuvan Satrapin varhaisvuosista Iranissa. Persepolis-sarjan toinen osa Kotiinpaluu kuvaa Marjanen opiskeluaikaa Itävallassa ja hänen kokemaansa ulkopuolisuuden tunnetta sekä vieraassa kulttuurissa että paluun jälkeen kotimaassaan. Kuvat ovat selkeitä ja avautuvat helposti sarjakuviin tottumattomillekin.

Markku Rönkköä

Palkittu mainosmies Markku Rönkkö oli uusi tuttavuus vinkkipiiriläisille, joita nyt usutettiin tarttumaan joko Rönkön uutuuteen, Juoksupoikaan, tai aiemmin ilmestyneisiin Talonmieheen ja Roskakuskiin. Rönkkö arvostaa vanhanaikaista, käsillä tehtävää työtä ja suosii romantiikkaa ja inhimillisyyttä. Myös Rönkön huumori puhuttelee: se ei synny koheltamisesta tai vitsikkäistä heitoista vaan on sidoksissa henkilöihin ja heidän sananvaihtoonsa sekä kulloinkin kuvattavaan tilanteeseen ja laajempaan kulttuuritaustaan.

Rönkön uusin kirja kertoo keski-ikäisistä kaksoisveljeksistä, joihin kumpaankin kirjan nimi tavallaan viittaa. Tarinan kehyskertomuksessa veljeksistä toinen, entinen uraohjus, taivaltaa kohti saarta jään peittämällä merellä. Mies on luvannut veljelleen tehdä tämän matkan. Retki on sekä konkreettinen että symbolinen. Sen aikana jäällä tarpoja käy läpi lähimenneisyyttään ja palaa lapsuuteensa, jota leimasi kaksosten vahva yhteenkuuluvuus. Takautumissa kuvataan veljesten kehittymistä eri suuntiin ja uutta lähentymistä sekä päähenkilön yritystä saada ote siitä elämänsä osasta, jota hän laiminlöi uraa tehdessään.

Vinkkipiiriä emännöivät tällä kertaa Elina ja Sirpa. Kuukausittain kokoontuvassa piirissä on mukana kerrallaan kaksi kirjaston työntekijää, joiden valmistelemien vinkkien pohjalta keskustellaan erilaisista kirjoista. Tunnelma on välitön, ja se sallii jokaisen osallistuvan haluamallaan tavalla joko kuunnellen, kommentoiden tai oman lukukokemuksensa jakaen.

Lokakuun vinkkipiirissä ajatuksia herättivät seuraavat kirjat:

  • Kaisa Neimala & Jarmo Papinniemi: Lukukirja. Kirja kirjoista. Otava 2008.
  • Kirjailijan työmaat (toim. Kari Levola). Gummerus 2007.
  • Petri Tamminen: Mitä onni on. Otava 2008.
  • Yasmina Reza: Autiudessa. WSOY 2003.
  • Åsa Linderborg: Minua ei omista kukaan. Like 2008.
  • Marjane Satrapi Persepolis. Iranilainen lapsuuteni. Otava 2004.
  • Persepolis 2. Kotiinpaluu. Otava 2007.
  • Niccolo Ammaniti: Taivaan ja maan väliltä. Otava 2008.
  • Markku Rönkkö: Juoksupoika. Like 2008.
  • Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa. Gummerus 2008 ja Äidin pikku pyöveli. Gummerus 2007.
  • Niels Fredrik Dahl: Viime kesänä. Bazar 2008.
  • Caroline Salzinger: Terveisiä pahan akselilta. Arkea ja politiikkaa maailman suljetuimmissa valtioissa. Atena 2008.
  • Roman Schatz: Osta vokaali: runoja A:sta Ö:hön. Johnny Kniga 2008.
  • Kari Hotakainen: Finnhits. WSOY 2007.

Seuraava kokoontuminen on 27. marraskuuta. Kirjoista pitävien tapaaminen on avoin kaikille kiinnostuneille.

Sirpa Pukkinen

PS: Jos kaipaat lisää ehdotuksia hyvistä kirjoista, tutustu marraskuun kirjavinkkiin. Siinä krotaan Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen Lukukirjasta.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *