Vinkkipiirissä kolme kotimaista

Marraskuun kirjavinkkipiirissä esiteltiin seitsemän käännöskirjan lisäksi kolme kotimaista teosta. Vinkkaajina olivat tällä kertaa kirjaston työntekijöistä Elina Hokkanen ja Sirpa Pukkinen sekä kirjastoalan korkeakouluharjoittelija Kirsi-Maria Välimäki. Seuraava kaikille avoin kirjavinkkipiiri pidetään Jaaksi-salissa turvaohjeita noudattaen 3. joulukuuta.

JP Koskinen: Tulisiipi, 2019

JP Koskisen teos oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2019. Se on monivaiheinen tarina täynnä uskomattomia juonenkäänteitä. Mukaan mahtuu monenlaista kurjuutta ja ahdistaviakin kokemuksia, mutta tunnelmaltaan kirja on lähes sadunomainen.

Päähenkilö on Yhdysvalloissa Minnesotassa elävä pikkupoika Kaarle, joka on tavattoman innostunut lentämisestä. Hänen aisaparinaan monissa seikkailuissa liikkuu teräväpäinen naapurin Linda, joka onnistuu luovimaan tilanteesta kuin tilanteesta. Kun perhe on muuttanut talouslaman jaloista Petroskoihin, Neuvosto-Karjalaan, Kaarle pääsee lentämään ihan oikeita lentokoneita. Tilanne Venäjällä alkaa muuttua painostavaksi Stalinin valtaannousun jälkeen, ja perhe päättää lähteä takaisin Amerikkaan. Kaikki ei kuitenkaan suju ihan suunnitelmien mukaan. Kaikkineen kirja on viihdyttävä seikkailutarina 1920-luvulta aina 1960-luvulle asti.

Pauli Kallio ja yksitoista sarjakuvapiirtäjää: Mutta suurin on rakkaus, 2020Kolme kirjaa pystyssä pöydällä.

Tänä vuonna ilmestyneen sarjakuvakirjan käsikirjoitukset on tehnyt Pauli Kallio. Sarjakuvat ovat 11 eri kuvittajan kynästä. Mari Ahokoivu, Maria Björklund, Juliana Hyrri, Wolf Kankare, Mika Lietzen, Aino Louhi, Eeva Meltio, Emmi Nieminen, Viivi Rintanen, Aino Sutinen ja Jussi Waltameri esitellään lyhyesti kirjan alussa, mikä on mielestäni hyvä idea.

Pauli Kallio on tehnyt yhteistyötä uransa aikana kymmenien eri piirtäjien kanssa. Albumeita on ilmestynyt viitisenkymmentä. Mutta suurin on rakkaus -kirjan tarinoihin Pauli Kallio on ammentanut tapahtumia ja tilanteita omasta elämästään. Mikään niistä ei ole kuitenkaan kokonaan totta tai kokonaan sepitettä.

Kallion ja kumppaneiden kirjassa on monenlaisia rakkaustarinoita. Kaikki eivät ole niin sanotun romanttisen rakkauden kuvauksia, vaan mukana on myös esimerkiksi vanhemman ja lapsen välistä rakkautta eri ilmenemismuotoineen. Realismia sekin, että kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti.

Juuri tuo monipuolisuus tekee kirjasta kiinnostavan niillekin, jotka tarttuvat sarjakuvakokoelmiin satunnaisesti. Oli kiinnostavaa huomata, miten monenlaisia piirrostyylejä suomalaisilla sarjakuvapiirtäjillä on ja miten he tuovat Kallion tarinoista erilaisia vivahteita esiin.  Mutta suurin on rakkaus –kirja vei ainakin minut lapsuuden kesiin ja nuoruuden ihmissuhteiden kiemuroihin. Samastuttavia tarinoita oli myös keski-ikäisten arjesta. Siksi tätä sarjakuvakirjaa voi suositella kaikenikäisille.

Rakkaus. Miksi juuri rakkaus? Jos rakkaus ei kiinnosta, ei sitten mikään, perustelee Pauli Kallio aihevalintaansa.

Jari Järvelä: Klik, 2020

Kirjailija Jari Järvelää kiehtoo vaihtoehtoinen historiankirjoitus. Hän on sanonut haluavansa tuoda esiin maan hiljaisia, ihmisiä jotka eivät pääse valokeilaan, vaan jäävät toisten varjoon.  Klik-kirjassa Järvelä on kuvaillut myös eri historian vaiheisiin liittyviä valokuvia, joita olisi voitu ottaa.

Kirjan fiktiivinen päähenkilö, suomalainen Iris olisi tuskin jäänyt valokuvauksen historiaan. Hän on lyhytkasvuinen ja nainen, ja siksi hänet on ollut helppo ohittaa tai pitää häntä maskottina. Monet hänet loistavista otoksistaan julkaistaan häikäilemättömien valokuvaajakollegoiden nimissä.

Kirjan alussa eletään vuotta 1933. Iris tutustuu tuolloin Espanjan Alicantessa Henri Cartier-Bressoniin, josta tuli sittemmin maailmankuulu valokuvaaja. Hän on suomalaisille tuttu mm. Ateneumissa pidetyn näyttelyn vuoksi. Tarina ei etene aikajärjestyksessä. Osa luvuista kertoo Iriksen elämästä ennen tuota tärkeää kohtaamista. Lukijaa ei kuitenkaan eksytetä, vaan jokaisen luvun alussa kerrotaan, mikä vuosi on meneillään.

Iris syntyy kartanossa perheeseen, joka tekee bisnestä terveysvesillä. Hänellä on kolme vanhempaa sisarusta. Koska Iris ei kasva, lääkärit povaavat hänelle lyhyttä elämää. Iris ei sovi terveysvesibrändin mannekiiniksi, joten hänet lähetetään ulkomaille keuhkotautiparantolaan ja käytännössä unohdetaan sinne.

Ensimmäisen kipinän valokuvaukseen Iris saa lapsuuskodissaan Signe Branderilta, joka kiersi maata kuvaten kartanoita. Brander tunnetaan paitsi kartanokuvistaan myös Helsinki-aiheisista valokuvistaan. Myöhemmin parantolassa Iris tutustuu pilvien tarkkailusta kiinnostuneeseen Holmiin, joka testamenttaa Irikselle Rolleiflex-kameransa. 

Tutustuttuaan Cartier-Bressoniin Iris kiertää Eurooppaa erilaisissa seurueissa, joissa mukana on kuuluisia valokuvaajia.  Iris tapaa mm. George Orwellin ja Picasson, kuvaa Edith Piafia vankileirikonsertissa ja Marilynia Nevadan autiomaassa. Myös kuolemansa jälkeen kuuluisuutta valokuvillaan saaneen lastenhoitaja Vivian Maierin hän kohtaa sattumalta. Iris ehtii kuvata myös prinsessa Dianan viimeisellä Pariisin-matkallaan.

Iriksen vahvuus valokuvaajana on hänen omintakeinen näkökulmansa asioihin. Siinä kohden fyysinen rajoite muuttuu vahvuudeksi. Hänen unelmansa on se, että hän voisi määrätä itse asioistaan. Miten käy Irikselle ja hänen valokuvilleen? Se selviää lukemalla tämän kirjan, joka on totisesti pienen ihmisen puolustuspuhe ja historiallisesti varsinainen runsaudensarvi. Iriksen elämä perheen hylkäämänä ja hänen työtään hyväksikäyttävät ihmiset tuovat tarinaan karuutta. Sen vastapainona on Järvelän oivaltava huumori, joka kumpuaa muun muassa Iriksen kohtaamisista sellaisten kuuluisuuksien kanssa, joista myös meillä kaikilla on jonkinlainen kuva tai käsitys.

Tarkista kirjojen saatavuus Eepos-verkkokirjastosta.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *