Aallon kirjasto rakennuksena

Kirjaston on suunnitellut Alvar Aalto ja se on valmistunut vuonna 1965. Kirjasto on peruskorjattu vuosina 2012–2015. Peruskorjauksen suunnitteli Arkkitehdit Mustonen Oy, pääsuunnittelijoina toimivat Tapani Mustonen ja Olli Helasvuo.

Aallon kirjasto pinta-ala n. 1600 m^2. Yleisötilat ovat kahdessa kerroksessa.

Alvar Aallon suunnittelema kirjasto toimi vuoteen 2012 Seinäjoen pääkirjastona. Apila-kirjaston valmistuttua aloitettiin Aallon kirjaston peruskorjaus ja restaurointi ja Aallon kirjasto avattiin uudelleen vuonna 2015.

Kirjastorakennus on suojeltu, joten remontissa rakennus palautettiin suojelluilta osin Aallon alkuperäisen suunnitelman mukaisiksi. Restaurointi on toteutettu siten, että toimintoja on palautettu alkuperäisille paikoilleen, ylimääräiset, vuosien varrella lisätyt hyllyt on poistettu, alkuperäiset hyllyt ja muut kiintokalusteet on kunnostettu. Irtokalusteet on entisöity ja palautettu suurin piirtein alkuperäisille paikoilleen.

Tilat ja toiminnot

Aallon kirjasto toimii Apilan kanssa kokonaisuutena: sinne on sijoitettu osa aikuisten tietokirjakokoelmasta, kotiseutukokoelma ja osa lasten kokoelmaa. Aallon kirjastossa on lisäksi soittohuone Pommari, työskentelytilat Kämppä ja Kanslia, monitoimitila Studio, nuortentila Kupla, näyttelytila Aallon galleria, digitointi, sukututkimus ja mikrofilmit, Aalto-info ja Aalto-lasikokoelma. Apila ja Aallon kirjasto ovat toisiinsa yhteydessä maan alla, sillä Aallon kirjaston suojelun vuoksi maanpäällistä yhdistymistä ei sallittu. Apilan arkkitehtuurissa on viitteitä Aallon arkkitehtuuriin mm. käytettyjen materiaalien kautta.

Arkkitehtuuri

Aallon kirjasto on osa Seinäjoen Aalto-keskusta ja yksi yhdestätoista toteutuneesta Aallon suunnittelemasta kirjastosta. Alvar Aallon suunnittelemissa rakennuksissa kiintokalusteet ja huonekalut ovat osa kokonaisuutta. Seinäjoen kirjastoa varten suunniteltuja yksityiskohtia ovat montun kolmikulmaiset pöydät ja lukusalin mustikkalamput.  

Laskettu lukusali eli monttu on tyypillinen Aallon suunnittelemille kirjastoille. Syvennys toimii lukutilana ja rakenteiden jakajana. Eräs hienoimmista arkkitehtonisista yksityiskohdista on lainaussalin viuhkamainen muoto ja katon holvimainen betonirakenne, jossa muottilaudoituksen jäljet on jätetty näkyviin. Lainaussalin muoto helpottaa tilan valvontaa, viuhkamaisuus on myös vastakohta rakennuksen muuten suorakulmaiselle muodolle ja se on tyypillinen Aallon muillekin kirjastoille.

Aallon kirjastossa on käytössä alkuperäiset, peruskorjauksen yhteydessä entisöidyt Aallon irtokalusteet ja valaisimet. Lastenosastolla on käytetty Aallon lastenkalusteita ja koko osaston mittakaava on muutenkin sovitettu lapsille: huonekorkeus on matalampi ja kalusteet pienempiä.

Aalto kiinnitti paljon huomiota kirjastojen valaistukseen. Valo ei saanut häikäistä, ei saanut syntyä häiritseviä varjoja mutta valoa oli oltava riittävästi. Kirjasalissa valaistus on ratkaistu yläikkunanauhan avulla. Ikkunasta tuleva luonnonvalo heijastuu kaarevan heijastuspinnan kautta kirjastosalin ylemmälle tasolle. Liiallinen auringonvalo on suodatettu ikkunan ulkopuolelle kiinnitettyjen vaakasuorien säleiden avulla. Myös lainaustiskille tulee luonnonvaloa tiskin yläpuolella olevista ikkunoista ja lisäksi keinovaloina on tiskin yläpuoliseen ritilään ripustettuja Aallon standardivalaisimia. Lukusalin valaistuksena on upeat mustikkalamput ja montussa messinkivalaisimet. (Aaltonen: Seinäjoen kirjasto – osa upeaa Aalto-keskusta. 2015).

”Kirjaston joistakin ehkä oudolta tuntuva katon muoto johtuu valaistuksesta,” Aalto selitti kaupunginvaltuustolle. ”Se ei saa langeta niin, että asiakkaan varjo pimentää kirjahyllyjä, vaan sen on tultava epäsuorasti.” (Alvar Aalto. Seinäjoen kaupunkikeskus. Alvar Aalto –säätiö 2011).

Aallon kirjastoon on myös sijoitettu Seinäjoen kaupungin ylläpitämä Aalto-info sekä Aalto-lasikokoelma. Lasikokoelman on kerännyt edesmennyt kaupunginarkkitehti Touko Saari ja se on nykyään Seinäjoen kaupungin omistuksessa. Lasikokoelmassa on Alvar ja Aino Aallon suunnittelemia lasiesineitä. Yläkäytävällä on Ellen Ala-Kannon suunnittelema kuvakudos ”Kasvaminen”.

Aallon kirjaston julkisivu valkoiseksi slammattua betonia. Katto on kuparia ja siinä toistuu kirjasalin viuhkamainen muoto.